Osa 9 - Virtakytkimen asennus

Loput osat norkoilee vielä maailmalla, joten hommeli ei sen puoleen ole edistynyt, mutta jotain pientä nysväystä kuitenkin. Tein paikan rikkimeenneestä Keyrahista irroittamalle kytkimelle virtapiuhan viereen. Kas näin:

Ensin mitataan ja leikataan oikean kokoinen kolo.

Kytkimessä ei sen parempia kiinnikkeitä ole, mutta vipuosan pidikkeen ja kytkimen välissä on pieni kolo. Levyyn kun viilaa tuollaiset viisteet, niin kytkin menee kivasti paikoilleen. Eikä muuten mene ihan äkkiä painamalla läpi tästä. Tällaista ratkaisua tehtäessä kannattaa tehdä riitävän nafti kolo, jota riittävän hienolla viilalla suurentaa ja muokkaa maltilla. Jos kokemusta ei liiemmin ole, niin tässä kohtaa koko homman kusee todella helposti hätäillessä.

Hifistelin vielä tuollaisen lukituspalan, jottei pääse kovemmissakaan otteissa irtoamaan kytkin, perhana. Kuvassa ei muuten ole vielä viimeistelty lukituspalaa. Sitä ei myöskään kannata tehdä kytkimen ollessa paikoillaan, ettei täytä komponenttia metallipurulla. Puhuvat kylillä, ettei rautapöly ja elektroniikka oikein ole hyvä yhdistelmä. Mitä lie meinaavat...

Vähän ulkoneva on kytkin. Ihan vakavasti kävi mielessä, josko sen upottaisi vielä syvemmälle, mutta katsotaan nyt. Alkaa nimittäin olla aikamoistä säätämistä siinä vaiheessa, vaikka kyllähän se teknisesti ihan tehtävissä on. Vaivaa saa toki jonkin verran nähdä, ja kun se näinkin on jo riittävän hyvä niin...

Rakentelin parista vanhasta puhelinmen laturikaapelista johdotuksen ja testasinkin sitä jopa. Toimii. Siitä ei kuvia nyt tässä vaiheessa ole, mutta ei siinä rehellisesti sanottuna just nyt mitään katsottavaa ole.

Viikonlopun aikana kävi mielessä, että voi olla paras jättää Lakka säätämättä pelkästään kuusnepan emulaattoriksi, kuten olen jossain vaiheessa ajatellut. Lakkalla nimittäin pyörettelee aika paljon retropelejä, muistaakseni jopa NESsin. Voisi hommailla siihen jossain vaiheessa USBiin menevän langattoman pleikkaohjaimenkopion tms. jossa on tarvittavat nappulat muihinkin alustoihin. Tai jonkin muun vastaavan kapulan. Sen nyt ei tarvitse edes yrittää olla alkuperäinen.

Tässä on pyörinyt päässä sellainenkin idea, että voisi rakentaa Amiga 500:en täysveroisen PC:n rikkinäisestä läppäristä. Tulisi rikki menneelle Keyrahillekin käyttöä. Mutta katsotaan sitä tämän projektin jälkeen, ja jos sopiva vanha masiinanraato löytyy.

Pistetään vielä kuvia akkuratkaisusta vielä tämän osan loppuun:

Koristelampusta peräisin olevat valokuidut liimailin tyynesti kuumaliimalla nippuina ledien päälle ja toin ne ulos tekemästäni reiästä, kuten kuvasta näkyy. Ennen levyyn liimailua kannattaa nippu liimata päästä kiinni ja viilata se viistosti. Se edesautaa valon kulkemista kummasti. Tuossa muuten näkee myös kuinka perseissä paikoissa ledit on. Toinen on tuossa kuvan etureunassa, jossa on tuo liimakasa.

Vedin kuidut sekaisin molemmista ledeistä samasta lävestä ja tumppasin läven sisäpuolelle kuumaliimaa, jotta pysyvät aisoissa samperit. Nyt paistaa punaisena ilmoittaen, että mennään akkuvoimalla. Kuva hämää sen verta, että silmin kyllä erottaa, ettei kaikki kuidut loista. Tämä on kuitenkin itseäni tyydyttävän vaatimaton merkkivalo - eikä kuoreen tarvinnut tehdä reikiä.

 

 

Mikään nätti ei viritys ole, mutta se toimii. Kuumaliiman kanssa räplätessä jälki on aina enemmän tai vähemmän tämän näköistä. Tämän kuvan tarkoituksena on kuitenkin osoittaa, kuinka liimasin kytkimen ja peitelevyn väliin pienen kumityynyn. Nyt kun levyä painaa valokuitureiän vierestä, niin akun saa päälle ja pois. Ulospäin ei tullut ylimääräisiä nappuloita näkyviin.

Sillai. Homma nyt odottelee pääasiassa Keyrahia ja samassa lähetyksessä tulevia joystickin jatkokaapeleita. Tai sitten carttisälien kolahtamista postiluukusta. Saas nähä kumpi ehtii ensin.