Osa 6 - Suunnitelmia koteloinnista

Tiedätkö sen tunteen, kun tiedät, että idea on huono, mutta toteutat sen silti? Sen tunteen, joka on läheistä sukua "pikkasen vielä":lle - että kädet vaan tekee vaikka aivot huudattaa hälytystä täysillä?

Sellaisen idean takia voi paskoa vaikka yhden Keyrahin. USB-liittimen irroittaminen on pala piirakkaa ja kakkukävelyä. Kävi ilmi, että yhdeksän pinnisen DE9-liittimen irroittaminen ei ole. Piirilevyn kontaktit rikkoo TODELLA helposti.

Ei siinä - kassan kautta ja vaihteeksi odottelemaan. Mutta miksi irroittelemaan liittimiä ylipäätään, pohtinet? Hyvä kysymys, mutta niin on vastauskin. Kuten olen maininnut, haluan virtajohdon omalle paikalleen, eikä Keyrahin kytkin tee sitä mitä haluan. USB-liittimen irroittamisen myötä virtaliittimelle tuli tarvittava, vaikka vähän ahdas tila. Kytkimen kanssa olisin ehkä vielä voinut elää, mutta koska Keyrah pitää sijoittaa muualle, kuin paikkaan, johon se on suunniteltu, oli tarkoitus irroitta DE9-liittimet ja johdottaa ne liikkumavaran nimissä. Vahingosta viisastuneena pistin uuden Keyrahin mukana tulemaan pari joukkarin jatkojohtoa, joilla pidennyksen hoidan koneen sisällä. Nyt varmaan mietityttää, miksi en kiinnitä Kayrahia paikalle, johon se on suunniteltu vaan näen tällaista ylimääräistä vaivaa? No, se selviää tässä ohessa, kun kerron, miten olen ajatellut tavarat sijoitta koteloon.

Netistä löytyy kaikenlaisia virityksiä mitä kuusnepaan tulee. Lainasin pari kuvaa hyvältä sivulta, jossa esitellään vastaavaa raspikuusnepaviritystä, kuin mitä itse työstän.

Kuten näkyy, jatkojohdot ja adabterit ovat ystäviä, kun tätä rakentaa. Keskellä on raspi ja oikealla yläkulmassa vanhemman mallinen Keyrah omalla paikallaan.

Mun kuusnepa tulee sisältä muistuttamaan paljolti tätä, muutaminen oleellisine muutoksineen. Harkitsin itse myös samanlaisia läpivientejä, joita tässä projektissa on käytetty, mutta lopputulos ei miellytä:

Liittimet itse lisätyssä takalevyssä. Eittämättä liittimiä riittää, mutta onhan tuo nyt aika karseen näköinen.

Kaikella kunnioituksella tätä kuvien projektia kohtaan: Hienoa työtä ja upea projekti, mutta haluan projektistani esteettisesti originaalia kunnioittavan. Niinpä tässä on tullut mietittyä monenmoista ratkaisua etenkin sen suhteen, mitä odotan kuusnepaltani. Ehkä oleellisimman kysymylsen vastaus liikkuu jossain sen ympärillä, että mahdollisimman autenttisen peli- ja käyttökokemuksen, mutta myös käyttömukavuutta. Siksi tärkeitä asioita on pelien helppo selaus ja käynnistäminen, minkä Lakka tarjoaa. Käynistämällä ytimen myös koodaaminen Basicilla on mahdollista, joten sen puoleen asia on kunnossa. Sisäistä kovalevyä tuuraa 32 giganen muistitikku. Lisäksi haluan käyttää alkuperäisiä ohjaimia ja luonnollisesti näppistä, jonka Keyrah hoitaa. Laitteen ylläpidon suhteen lasken wi-fi-yhteyden varaan, jolla käyttiksen päivitys ja muutamat pikku ominaisuudet luontuu mukavasti. Haluan pitää ylimääräiset (modernit) liittimet minimissiä. SSH-yhteyden ongelmat ja selaimen puute kuitenkin aiheuttavat omia ongelmiaan sen suhteen, miten koneeseen saa lisää ohjelmia, ja koska homma ei pelitä muunkaan käyttiksen kanssa, on enemmän kuin tarpeen saada ainakin yksi USB-portti pihalle. On kuitenkin tietoinen valinta, että tästä tulee vain kuusnepa muutamalla käytännön herkulla. Tässä päätöksessä on muuten sangen vaikea pysyä, kun miettii mitä kaikkea koneella voisi tehdä. Oletan, että niin on käynyt breadbox64:n kaverillekin.

Keyrahin siirtämisen lopullinen syy piilee ajatuksessa, että vääntelen alkuperäistä mukaillen orkkisuusnepan taakse tungettavaan cartbridgeen irroitettavan adabterin ainakin USB-liittimelle. Netistä löytyi vielä uusina cartin koteloita, tyhjiä sisuskaluja sekä uusia tarvikeosia koneen sisällä olevaan narttupuoleen. Liittimessä on 44 pinniä, joista riittää muuhunkin käyttöön kuin yhteen USBiin. Koska tämä expansion port on siinä kohtaa, missä Keyrah, on Keyrahin paikkaa muutettava.

Tässä kuva kuusnepan kotelosta takaapäin:

Kuva netistä. Älä kiinnitä huomioon tuohon komponenttikasaan, jota myös piiriksi kutsutaan. Kuvassa näkyy olevan myös jotain nuolia ilmeisesti kuoren osan poistamiseksi. Pyhäinhäväistys!

Vasemmassa reunassa olevaan aukkoon tulee alkuperäistä mukaillen joystick-portit, virtajohto sekä virtakytkin. Cartti tulee vasemman puoleiseen pitkulaiseen koloon alaosassa. Siitä oikealle mentäessä on kolo säätöruuville, jolla säädettiin millä taajuudella kone syöttää kuvaa televisioon, liitin televisiolle, ja sitten läpiä lisälaitteille, kuten asemille ja tulostimelle. Koska lituskainen HDMI-liitin ei mahdu antennijohtoliittimen kolosta rikkomatta kuorta (pyhäinhäväistys!), tuon ulostulon jommasta kummasta leveämmästä lävestä kompromissina. En todellakaan ala virittelemään mitään analogista lähtöä tähän (vaikka siihenkin neuvoja netistä löytyy). Joku roti nyt kuitenkin olla pitää.

Mutta siitä kuitenkin lähdetään, että kaikki ylimääräiset lävet tukitaan, ettei sisälle pääse kurkkimaan - ja ettei se ole kohta paskaa, roskaa ja pölyä täynnä. Jäädytyksen suhteen en testikäytön perusteella odota ongelmia. Sellaiset ongelmat hoituu lämpöjohtimilla jos tarve vaatii.

HDMI-jatkopalaksi tulee pari kolme senttiä pitkä jatkopala, jollaisia kaupat on pullollaan jostain syystä. Joo, joo, tiedän mihin niitä käytetään, mutta tähän tarkoitukseen sellainen käy paremmin kuin hyvin. Raspi tulee siis kiinni tästä kulmasta katsoen kotelon oikealle puolelle. Keyrahin sijoittelen tasapainon vuoksi vasemmalle puolelle pois tieltä.

Alunperin kosketusnäyttö aiheutti omia suunnitelmiaan, mutta koska se nyt on ainakin toistaiseksi poissa laskuista, en suuremmin vaivaa päätäni sen mahdollisesta sijoitamisesta. Ajatus oli kuitenkin tehdä sille kelkka, josta sen saa koneen sisää esille näppäimistön alta, mutta sellaiselle jää hyvin tilaa muutenkin.

Lisäksi koneeseen tulee akku, joten masiinaa voi käyttää jopa ilman ulkoista virtalähdettä. Akun piirin ja itse akun sijoitan koneen keskiosaan. Samaan osaan näppäimistön alle varaan tilaa myös jonkinlaiselle "kytkentäpöydälle". En todellakaan aio sulloa koteloa täyteen eri mittaisia jatkojohtoja nippusiteillä solmuun ja lopulta koko roskaa kiinni jeesusteipillä, koska ruuvit ei pidä. Joudun lyhentämään johtoja aika paljon. Tätä varten kätevintä on kerätä liitokset samaan kohtaan, jossa yhdistäminen on selkeää ja vian löytyminen helpompaa. Tilaa näppäimistön alla kyllä on runsaasti.

Akusta puheenollen tuumailin, että sen voisi rakentaa alkuperäisen muuntajan koteloon ja vetää virta sisäänkin alkuperäisillä liittimillä, mutta vaikka se hieno olisikin, olisi siitä turhaa säätämistäkin. Akun ohjaimessa on pari lediä, ilmaisevat latauksesta ja akun käytöstä, mutta koska ne ovat sellaisia kärpäsen paskan kokoisia komponentteja, erillisiä juotospaikkoja liittimille ei ole, eikä kuoreen vedetä yhden ainoata lisälediä, tarvitsee miettiä kuinka saan niiden ilmaisevan informaation nähtäville. Luulen, että kikkailen jotain valokuidulla jossain kohtaa. Katsotaan nyt, kun ei se niin oleellista ole.

Akusta päästään kuitenkin kytkimeen. Akun ohjainlevyllä nimittäin on myös painokytkin, josta akun syöttämän virran voi katkaista. Kytkimellä ei ole mitään virkaa, jos akku myös lataa samanaikaisesti, mutta kun koneen siirtää kaappiin tai hyllyyn, niin syöttövirta on täysin turha - mahdollisesti ehkä jopa haitallinen. Pitää hakea jostan (kaiketi Bepeciltä) lukkiutumaton kuusinapainen on-off-on kytkin. Toiseen suuntaan käännetäessä käytetään akkua, toiseen suuntaan voidaan käynnistää raspi. Ei vieläkään ihan just mitä haluan, mutta riittävän lähellä. Pelkällä virransyötön katkaisemisella saa ihmeitä aikaan SD-kortille ja muistitikuille.

Tällaiset kiinteät kytkimet ja valot on täysin perseestä osissa, jotka sijoitellan hujanhajan milloin missäkin projektissa, johon niitä sorvataan. Mutta käy se sentään näinkin.

Mutta se suunnitelmista tällä erää. Katsotaanpa vielä ensimmäisiä modauksia, joita koteloon tein.

Muovinen kaiverruslevy on paitsi sopivan jäykkää, kestävää, helposti käsiteltävää ja myös edullista. Joskin pieniä määriä tätä on vaikea ehkä löytää mistään. Kannattaa kysellä jostain, missä tehdään laattoja esim. postilaatikoihin. Mutta älä minulta; omat hukkapalat tahtoo kadota kaikenlaisiin omiin hullutuksiin.

Pienemmät levyt kiinnitin asetonilla ja pikaliimalla. Asetoni on hyvä, ehkä jopa parempi, mutta sen levittämisessä on omat haihtuvat haasteensa. Pikaliima toimii täysin hyvin. Levy on kahdessa osassa, koska kotelossa on jotain jänniä korotuksia sisäpuolella - ei isoja, mutta olisivat aiheuttaneet jännitystä ja mahdollisesti jostain olisi jäänyt irvistämään. Levy on tarkoituksella vähän pohjaa korkeampi, koska yläosan saumasta läpi voi jäädä vähän irvistämään.

Leveät lävet täytän irroitettavalla peitelevyllä, koska siihen tulee ainakin HDMI:n läpivienti. Se tehdään sitten ajallaan. Taivutin alumiinisesta kaiverruslevystä tuollaisen listan, joka pohjalle liimasin kaksipuolisen teipin, joka ruuvien kanssa pitää listan paikallaan ja puristaa peitelevyn aloilleen.

Alumiinilista kiinnitettynä ja peitelevy leikattu oikeaan kokoonsa. Muodot on oleelliset päälliosan kiinnikkeiden ja pohjan muodon takia. 

Siinäs näette, kuinka sopii hyvin paikalleen. Peitelevyä pitävä alumiinilista vaatii vielä muokkaamista, kun HDMI-liitintä sovitetaan paikalleen, joten sitä ei kannata tässä vaiheessa kiinnittää pysyvästi paikalleen, kuten allekirjoittanut. No, tässä ei kuitenkaan oikeasti ole ajattelemattomuutta. Teen muutokset jälkeenpäin, kun kerran on pelit ja vehkeet.

Ihan nätti se o!

Nyt ei ole mitään hajua, mitä seuraavaksi projektin eteen teen, mutta eiköhän se ole selvinnyt seuraavan osan mennessä.