Osa 10 - Kolvia ja kasaamista

TFW8b.com on ymmärtäväinen firma: Lähettää lahjana pyyhekumin ikään kuin metafornan, kuinka elämästä voisi pyyhkiä pois ajatukset ruveta rustaamaan nostalgiapäissään kaikenmailman helvetin projekteja.

Toiseksi viimeisin paketti saapui noudetavaksi. Jos en olisi sitä ensimmäistä Keyrahia rikkonut, olisi vehje valmistunut näiden myötä, mutta odotellaan nyt sitten vaan vielä uutta korttia paskotun tilalle. The Future Was 8bit toimittaa uusia osia ja komponetteja HC-väsääjille. Löytyy sieltä tarvikkeita myös tällaiselle noobille.

USB "adabteria" varten tarvittavat osat saapuivat ja mitäs köyhä muuta kuin väsäilemään.

Kartin kotelo tyhjine piireineen sekä romuista kaivetu USB-liittinpari, joka on tarkoitettu tornikotelon perseeseen. Tässä vaiheessa olen jo irroittanut metallilevyn edestä sekä vähän sahannut ylimääräisiä piiristä pois.

Liitinparin piirilevy muokattu sopivaan kokoon ja nirhattu paikka myös karttiin.

Myös kartin piirilevystä oli otettava pois. Miinuspuolena tässä hävisi nappi ja juotospaikat muutamalle liittimen "pinnille", mutta hitot minä millään napeilla ja pinnejä kyllä riitää.

Ideaalimaailmassa johdotus olisi mennyt niin, että yhteydet olisivat nätissä järjestyksessä pinneissä, mutta koska Commodoren arkkitehtuuri on sellainen, että paras vaan roiskia johdot kiinni siihen, mihin ne mukavimmin menee.

USB-liittimet kartin perässä. Koteloon kun teki sopivat kolot, niin liittimet pysyy paikallaan jo niin, mutta tässä myös kartin kiinnitysruuvin paikka pitää niitä aloillaan. Ei hytky eivä vääntyile. Lisäksi näyttää ihan hyvältä. Mee like. Mitä nyt maadutus jäi tekemättä, mutta sen voi rakentaa myöhemmin tarpeen vaatiessa.

Koneeseen tulevaan narttupuolen liimasin kuumaliimalla kaiverruslevystä sahaamani levyyn. Mietin tässäkin kaikenlaisia muita kiinnitysratkaisuja, mutta kokeilumielessä käyttämäni kuumaliima tuntuu pitävän riitävästi.

Siinä on pariskunta. Juotoksia voi seurata pinneille löytääkseen oikeat paikat narttupuolelta, mutta käytännössä kannattaa vain vetäistä katkaistu USB-johto kartin liittimeen ja katsoa johto kerrallaan volttimittarilla, mikä johto mihinkin kuuluu ja juotella ne paikoilleen. Näin muuten löytää myös kylmäjuotokset, kertoo kokemus menetelmästä. Testasin hommelin vielä läppärillä ja hyvin toimii.

Siinä se nyt on paikallaan, liitinviritelmä.

Samassa lähetyksessä tuli myös joystickjohtojen jatkot, joille annoin saman käsittelyn, kuin virtaliittimelle ja kytkimelle. Työvaiheista jäi kuvat ottamatta, mutta samalla meiningillä ne meni, kuin muutkin. Vähän vahvistelin koko settiä parilla peltilistalla, jotta se kestää vääntyilemättä, mutta niissä nyt ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Kai. Kerron paremmin, jos joku kysyy.

Tuollainen siitä tuli, tahroineen päivineen näemmä. Vähän harmittaa, että virtaliitin ei ole ihan keskellä, mutta kai se nyt tarpeeksi lähellä on. Mittaileminen on vähän haasteellista eikä virhemarginaalia juuri ole, joten mennään näillä.

Muistanette valitukseni virtakytkimsestä aiemmin, mutta nyt kun se on akun ja raspin välissä, se toimii itseasiassa aivan täydellisesti. Kun koneen laittaa päälle, se lähtee päälle vaikka pelkällä akkuviralla. Sammutus pitää yhä tehdä manuaalisesti kytkimsestä, koska kone käynnistyy uudestaan sammuttuaan shutdown-komennolla akun takia. Oikeastaan koneen voi aika surutta sammuttaa kytkimestä melkein koska tahansa, koska muistikortille saati sisäiselle USB-tikulle ei tallenneta mitää paitsi asennuksia tallentaessa.

Kuva on vähän huono sikäli, että takaosa on kuvan alaosassa. Siinä on nyt sitten kuitenkin liittimet virtakytkimineen paikalla. Joystickin jatkojohdoista nappasin pitkän pätkän pois. Tuo ruskea levy tuossa kartin liittimen takana on juotoslevy, johon juotin johdot paikoilleen. Katsoin, että juotoslevy antaa tukea liittimille ja on parempi, kuin läjä erkkaria tai kuristesukkia. Tuosta löytää myös kylmät juotokset paremmin. Liittimet ovat kiinni paitsi omalla ruuvillaan, joka nyt pitää ne lähinnä tietyssä paikassa, myös pohjan läpi tulevalla ruuvilla. Alunperin nuo liitimet ovat olleet kiinni kuusnepan piirilevyssä, johon suojalevy on kiinnitetty. Nyt ne ovat kiinni metallilevyssä, joka on kiinnitetty peitelevyyn, joka taas on kiinnitetty kuoreen.

Mittailin ja sovittelin, että Keyrah mahtuu oivasti tuohon tyhjään osaan, jossa on ritelikköä alla. Käytännössä homma on sitä myöden valmis.

Näppäimistö on kunnostettu todella hyvin. Päivettymät puuttuu, mutta orkkismerkinnät on jäljellä. Toimintaa ei vielä ole päässyt testaamaan, mutta tokkopa siinä mitään vikaa on. Ja jos on, niin se on helppo korjata. En tiedä olenko maininnut aiemmin, mutta nämä näppäimet ovat uudemmasta kotelomallista. Sen huomaa väristä, sillä leipälaatikossa näppäimet olivat tumman ruskeat. Muuten ne ovat identtiset. Tällainen seikka ei haittaa mitään, vaan itseasiassa on juuri se näkyvä juttu, joka vihjaa, että ihan orkkismasiina ei kyseessä ole.

Näihin vaiheisiin ei mennyt oikeastaan kuin aikaa ja sekin lähinnä juotoksiin. Ihan kiva, että kerrankin asiat menevät niinsanotusti nappiin ja erittäin mukavaa, että homma alkaa olemaan valmis.