Kenelle tahansa voi käydä niin, että epäilee uuden lisälaitteen toimivuutta, koska asiat ei toimi oikein millään kaapista kaivetulla joystickillä. Neljä 30 vuotta vanhaa ilotikkua ei yksinkertaisesti voi olla rikki.
Kävi ilmi, että voi. No, "rikki" on vähän voimakkaasti sanottu laitteesta, jota on milkein mahdoton saada tuhottua käyttökelvottomaksi. Ne ovat vain vähän likaisia ja kuluneita - ei rikki sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tilaamani Kayrah oli kolahtanut postiluukusta ja tokihan sitä piti heti testata. Äkkiseltään näyttää siltä, että vehje pitäisi runnoa PC:n korttipaikkaan, mutta sellaiseen pelleilyyn ei kannata ryhtyä, ellei sitten tahdo oikeasti rikkoa vähän kaiken mahdollisen.
Keyrah on vempele, jonka avulla retrokone kuten kuusnepa muutetaan näppäimistöksi, joka sitten kytketään tietokoneeseen USB:n kautta. Liittimet ovat valitettavasti sen mukaiset. Keyrahin saa luontevasti kiinnitettyä kuusnepan koteloon, missä se korvaa joystick-liittimet sekä virtakytkimen. USB-liitin tulee pihalle samasta kohdasta, mikä tässä tapauksessa on persuksista, kun näppäimistöllä käytetään kotelon sisällä olevaa laitteistoa.
Asia vaatii kolvaamista tai vaihtoehtoisesti pientä jatkoa joystickien D-liittimiin. Kortissa oleva kytkin osoittautui hyvin nopeasti turhaksi sillä sen "Sleep" -signaali ei odotetusti toimi raspissa. Kytkimessä on lisäksi kaksi asentoa, jolla säädetään näppäimistön toimintaa näppäimistönä. Sen on tarpeen olla vain yhdessä asennossa, joten sen voi jättää kätketyksi kotelon syövereihin. Olen jo aiemmin ajatellut, että asennan alkuperäisen kytkimen paikalle sellaisen, joka tekee sen, mitä sen pitääkin: katkaisee virran.
Melko pienellä säätämisellä kuitenkin pääsi taas hakkaamaan Boulder Dashia - tällä kertaa oikein joukkarilla. Ilahduttavasti emulaattioria voi kuitenkin käyttää Joystickillä ainakin osittain.
Seuraavaksi odotan kosketusnäytön saapumista ja tietysti orkkisnäppäimistön. Jälkimmäisen suhteen ongelmia tuskin tulee, sillä Keyrah on hyvin suoraviivainen sen suhteen mihin se liitetään ja mikä jumpperi säädetään paikalleen. Näytön suhteen olenkin toiveissani varovaisempi. Lakka - eli emulaattorialusta - lupaa suoraa tukea kosketusnäytölle, jota voisi kioskina käyttää, mutta lupaukset on lupauksia. Odottelen maltilla pääsyä arpomaan mihin pinneihin näyttö liitetään ja miten sen saan toiveideni mukaan pelittämään, ennen kuin alan tehdä ratkaisuja kuinka koko häsänderin rakentelen laatikkoonsa. Sekin kun on oma rumbansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti