Osa 7 - Kotelointia käytännössä

Uuh! Mitäs tässä tapahtuu? Vinkki: tässä ei valmisteta huumeita (vaikka välillä tuntuu, että ainakin television mukaan metan kokkaamien olisi mutkattomampaa hommaa, kuin kuusnepan rakentelu). Kuvassa on lähtee päivettymät näppäimistä kaverini toimesta. Linkkaan siitä lisää, mikäli ilmenee jotain linkattavaa.

Mutta asiaan: Miten kiinnittää piirilevyjä ja liittimiä koteloon muutoin kun poraamalla reikiä ruuveja varten? Ilmeisesti ei niin helposti. Asiahan ei sinällään ole mitenkään monimutkainen. Sen kun ruuvaa osat kiinni koteloon, mutta käytännössä onkin vähän miettimistä, mistä löytyy sopivat välineet hommaan. Mitään muovisia holkkeja, jotka liimata laatikon pohjalle ja joihin ruuvata osat kiinni, ei löydy ihan mistä tahansa. Mutterin liimaaminen aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa, kun liimaa väistämättömästi menee kierteille. Itseasiassa on ihan virkistävää mylläillä kaappeja ja ihmetellä kaupan hyllyjä sillä silmällä miettien, mikä tarpeeseen soveltuisi. Ja juuri siitä syystä tässä seuraa vähän luovia ratkaisuja pulmaani.

Aluksihan ajattelin turvautua tuttuun ja turvalliseen kaiverruslevyyn johon kyllä reikiä ruuveille voi hyvällä mielellä porailla, mutta se on liian vetelää kyllin ohkaisena. Kovempaakin pleksiä oli nurkissa, mutta kasvava korkeus aiheuttaa sekin päänvainasa. Tämä levy päätyi takaisin varastoon tullakseen joskus kylteiksi, kuten tarkoitetu.

Komeroista löytyy kaikenlaista. Näillä ja liimalla saa ihmeitä aikaan. Mistä puheenollen, kävi ilmi, että 10+ vuotta vanha Arladite kestää kovettua muutaman minuutin sijaan muutaman tunnin...

Johtopitimistä naula ja vähän ylimääräistä pois, niin on riittävästi kontaktipintaa ja reikä valmiina. 

Tähän malliin. Musta lätkä tuossa on huonelkalujen jalkoihin tarkoitetua huopaa, jonka päälle akkupaketti tulee kiinni

Joku voi ihmetellä miksi hitossa raspi on tuolla tavalla kiinni kotelossa. Se johtuu siitä, että läpivientinä käytän tuollaista säädettävää "kulmapalaa", joilla saadaan HDMI-johdon lähtösuunta optimaalisesti laitteesta jäykän johdon väkisin vääntämisen sijaan. Raspin paikka kotelossa määräytyi sen mukaan, mistä läpiviennin vedin, ja kuten aiemmin kerroin, aioin ja vedin sen läpi tuosta kasettiaseman liittimestä.

Homma ei vaadi sopivaa poraa ja viilaa kummoisempia ihmeitä, mutta hyvä jälki vaatii tarkkuutta ja malttia. Eikä haittaa tietenkään, että pikkutarkalla käsipelin nysväämisellä elättää itsensä.

 Tulee niin hieno, ettei tahdo nahoissaan pysyä...

Ja paskat.

Kun on kottanut eri liimoja ja mitä lie hässäköintä aikansa, niin sitä vaan tekee komprimissin ja muutaman reiän laatikon pohjaan. Joo, voisi kyllä yrittää vielä jotain kikkailuja varmaan tuomion päivään asti, mutta tosiasioiden edessä on turha yrittää keksiä pyörää uudestaan: Jos tahdot tehdä asian hyvin, yksinkertaisesti ja kestävästi, tee nyt jumalauta ne reiät siihen laatikkoon ja käytä ruuveja ja muttereita siinä missä kuka tahansa. Tässä on yksi asia, jossa on syytä periaatetta hieman joustaa ihan vain käytännön takia.Kylmä fakta on, ettei ne liimalla kiinnitetyt hässäkät pysy.

Joten nyt kun päästiin näistä kokeilujen asteelle menneistä ideoista, niin aika tehdä homma oikein ja kunnolla.

Jotakuinkin näin. Nätti, siisti ja tukeva. Turha kikkailla muulla.

Vehje toimikin vielä tämän jälkeen, että sikäli onnistui täysin. No... Ei täysin tietenkään. HDMI-liitin on tarpeettoman jäykkä, joten tarvitsee katsoa, josko se vaatii vielä jotain tukea. Nythän sitä tukee peitelevy sekä koteloon ruuvattu raspi, mutta tarvitsee ihmetellä millaiseksi se käytössä osoittautuu.

Toinen mystinen juttu liittyi akkuun. Testasin toki kokonaisuutta jo aiemmin, mutta säätäessäni raspia, jätin akun välistä turhana komponenttina. Jostain kumman syystä raspin ollessa akussa vehje käynnistyy uudestaan aina kun sen sammuttaa valikon "shutdown"-toiminnolla, aivan kuin rebootatessa. Lisäksi television ylälaitaan ilmestyi pieni salama, kertomaan ilmeisesti jotain virtaan liittyvää. Volttimittari ei kerro mitään huomionarvoista, joskin akku syöttää hieman kovempaa virtaa, kun se ei ole latauksessa.

Voi olla, että tähän tarvitsee vielä akun ja akkua ohjaavan piirin väliin pitää vielä rakentaa erillinen tappokytkin, tai sitten voi olla, että hommassa on jokin bugi, joka nollautuu, kun virta on pois. Kun käynnistin raspin, ei HDMI-johto ollut vielä kiinni, eikä näyttötila päivittynyt kuin rebootilla. 640x480 tila on aina niin saatanan herttainen.

Nämä nyt ovat sellaisia ongelmia, joiden kanssa en nyt jaksa tapella tai isompia ihmetellä. Kun saan vempeleen kunnolla käyttöön Keyraheineen, niin silloin voi ihmetellä paremmin, mistä hitosta on kyse. Tarvittaessa jätän koko akun turhana hässäkkänä pois ja itken itseni vuoden uneen miettiessä turhia ruuvinreikiä kuusnepan pohjassa.

Pistetään oheen vielä kuvia virtapiuhan läpiviennistä, koska miksei.

Ensin leikataan ja sahataan jostain nurkkiin jääneestä metallilevystä tälleinen muoto ja harjataan siitä maalit ynnä muut paskat pois.

Väännellään siihen 90 asteen kulma (joka ei tässä näy, mutta levy on pystyssä toisella, taakse näkyvistä jäävällä sivulla. Tehdään levyyn reiät, jolla se kiinnitetään orkkis suojalevyyn, niin, että väliin jää noin 2 mm tilaa. Merkatan paikka ja sahataan tällainen sopivan nafti kolo liitimelle.

Tehdään liittimen kolmelle reunalle urat, jotta se sopii levyyn sahattuun koloon. Kuvan kolot eivät vielä ole valmiit.

Siinä on ja pysyy. Viereen tulee kolo kytkimelle ja vasemmalle puolelle samalla tekniikalla kiinnitettynä pari 9-pinnistä D-liitintä joukkareille. Tämä ruuvataan orkkisosaan siinä oleviin reikiin ja lopulta koko roska kiinnitetään koteloon sille kuuluvalle paikalle.

Homman kruunaa luonnollisesti jämpti kaiverrusmuovista sahattu koristelevy. En halua liittimien pullistelevan ulos sen enempää kuin esitellä harjattua metalliakaan.

Näinhin tunnelmiin tällä erää. Askartelun paskartelu jatkukoon taas myöhemmin.