Osa 13 - Se on siinä!

Noniin. Kävin hakemassa kännyköiden ja tablettien tarpeisiin tarkoitetun lisäakun, jolla ajattelin korvata sen saakutin, josta ei virtaa riittänyt.

Nyt pelittää!

Paitsi, ettei pelitä. Sama ongelma virran riittävyydessä pysyy. Ilmeisesti Raspin muuntajan teho ei riitä, vaikka se onkin tuplaten tavalliseen laturiin verrattuna. Todennäköisesti täpösen täyteen ladattu akku toimisi, ehkä ei, mutta se on samantekevää ja vie pointin koko akkujärjestelmästä. Hittoako sillä virralla tekee, jos se ei riitä pyörittämään mitään.

Joten niin jäi akku välistä. Kytkimen liittimineen jätin kuitenkin siltä varalta, jos hommeli toimii tehokkaammalla laturilla. En nyt kuitenkaan viitsi investoida enää sellaiseen, kun noita latureita pursuaa joka nurkassa, joten ehkä joskus - ehkä ei. Minun puolestani homma on nyt valmis.

Eli tällainen tuli Mäkisen Commodoresta - Mämmädore kuusneljä 1.0.

Yleensäottaen kaikesta kiroamisesta ja vastoinkäymisistä huolimatta tämä projekti tosissammin otettuna oli kyllä miellyttävä. Oli jännittävä hankkia osa sieltä ja toinen täältä, etsiä ja metsästää kaikkea mahdollista. Oli mukava laatia nyt mahtipontisilta vaikuttavia suunnitelmia ja yrittää toteuttaa niitä. Ja lopulta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka se kompromisseista muistuttaakin. Mikään ei kuitenkaan estä virittelemästä tätä nyt oivallista runkoa myöhemmin.

Mutta koska johonkin on raja vedettävä, niin vedän sen nyt tähän ja ensimmäistä kertaa suljin kuoren ruuveilla. Pitää kunnostella joystickien joukosta toinen toimiva vielä, jotta voi joskus vaikka jonkun kanssa tätä härveliä pelata.

Erityisen tyytyväinen olen hyvin putsattuun näppäimistöön ja USB-adabterikarttiin, joka pelittää ihan orkkisliittimillä. No ei orkkis sinällään, mutta jotka ovat samat kuin alkuperäisessäkin. Koneen led toimii, eikä masiinalla mene kuin arviolta noin 20 sekunttia käynnistyä. Pelien selaaminen on simppeliä kuusnepan näppäimistölläkin ja valikko muutenkin on hyvä. Käyttöliittymän säädön jälkeen näppis on lähes tyystin vapaana, tarkoittaen, että valikolle ynnämuulle on varattu pari harvoin käytettyä näppäintä. Valikkoa voi selata myös joukkarilla, mutta valinta tarvitsee tehdä näppikseltä. Käytännössä tämä vaatisi yhden näppäimen bindausta, mutta en viitsi sotkea systeemiä.

Suosittelenko tätä kenellekään? No, joo. Kyllä voin suositella. Käytännössä tämä on kuin legojen kasaamista valmiista osista, mutta mitä enemmän haluaa kikkailla, sen enemmän on syytä hallita hieman käsitöitä ja kolvinkin on syytä pysyä näpeissä. Lisäksi ainakin omalla kohdalla ongelmia tunki paikoista, joista ei niitä osannut kuvitella tulevan. Kaikkeen ei vaan voi varautua - ei edes siihen, että ongelmia tulee, sillä ei niitä välttämättä edes tule.

Juttu on kuitenkin herättänyt intoa viritellä vähän toisenlaisenkin projektin kanssa, mihin kuusnepa ainakin tavallaan, edes kaukaisesti liittyy. Mutta siitä ei sen enempää tässä vaiheessa.

Kyllä tämä ihan hyvää ja opettavaista ajankäyttöä oli.

Osa 12 - Ei jumalauta mutta on vaikeeta

Kun aikansa pärsää, niin sitten onkin hyvä taas vähän ihmetellä ongelman juuria.

Joo, Keyrah on sökö. Muistanette, kun mainitsin, että aiempi hajosi, kun irroitin D9-liitintä siitä. Piiri oli ottanut osumaa, kun olin kiinnittänyt sitä paikalleen. Yleensä olen varovainen näissä, ja niin olin nytkin. Vasta kun kortin irroitti ja tarkasteli sitä läheltä, huomasin kohdan, johon ilmeisesti olin osunut jollain työkalulla huomaamattani.

No ei siinä. Pari hyppylankaa hoisi homman kuntoon.

Siinä. Keyrah v2.0... 2.0. Öö.. (Keyrah V2.0)2.0? Oli miten hyvänsä, niin nyt pelittää. 

Samalla tuli johdotettua turhat piirit pois joystickistä. Ei muuta kuin leeko paikoilleen ja vihdoin, oi vihdoin on kone valmis.

Paitsi, ettei tietenkään ole. Mitä hittoa oikein odotin.

Bindasin kaikki napit tuhannetta kertaa paikoilleen ja pääsin testaamaan vanhaa kunnon Boulder Dashia. Ääni pätkii ja kaikki käy hitaalla. Asetuksista ei löydy mitään ja asensin Lakkan vielä kerran uudestaan, bindasin ja testasin, eikä mitään apua.

Aloin miettimään pientä sähkömerkkiä ruudun oikeassa yläkulmassa, joka ilmestyi sinne, kun liitin akun kiinni. Tuumasin, että jotenkin akku kertoo koneelle, että se on akun päässä, mutta kun yleistä tahmeutta katselin aikani, ja sammutin vehkeen pehmeästi eikä se lähtenytkään käyntiin, alkoi epäilykset kasvaa.

Kyllä. Akkupaketti ei anna virtaa tarpeeksi koneelle vaikka se olisi latauksessa. Hienoa. Kerrassaan ihan vitun hienoa. Jätin akun välistä ja johan pelittää.

En voi ymmärtää, kuinka tässä on mennyt kaikki päin persettä koko hemmetin ajan. Kosketusnäyttö oli perseestä, yksi Keyrah meni käyttökelvottomaksi tähän projektiin, kylmiä juotoksia ja vittusaatanaa. Kartista väännetty USB-adabteri toimii sentään hyvin, vaikka oli siinäkin ongelmansa. Ja nyt, kun kaikki muu on jollain ihmeellä saatu kasaan, niin eikö se perkeleen akkupaketti sitten kuse sen verran, ettei tätä vieläkään saa ruuvattua kasaan.

Harkitsen nyt, että josko hommailen tarvikeakkupaketin, jollaisia kännyköitä varten on kaupat pullollaan, vai juotanko kytkimen kylmästi vain virtajohtoon. Tarvii selvittää toimiiko lisäakut niin, että niitä voi ladata samalla kun niitä käyttää ja riittääkö virta Raspille. Vai vedänkö kytkimen vaan väliin ja teen vielä yhden perkeleen kompromissin. Vai jätänkö kytkimen turhana kylkeen. Vaihtoehtoja, vaihtoehtoja.

Ärsyttää niin hemmetisti, että mikään ei tämän suhteen ole mennyt ihan putkeen. Mutta on tämä prokkis sentään viimein loppusuoralla. Alan myös olemaan sen verran täynnä koko hommaa, että uhkaa koko masiina unohtua kaappiin vielä.

Osa 11 - Viimeinen silaus

Tulihan se odotetu Keyrah viimein. Ei siis muuta kuin kone läjään ja johdotukset kuntoon. Pääsee vihdoinkin testaamaan pelaamista!

Keyrah on kuvan alimpana. Mahtui mahtavasti paikalleen ja menee kotelokin kiinni. Tällä kertaa jätin USB-liittimen kolvaamatta ja tyydyin käyttämään valmista, joskin pitkää johtoa.

Kone on vihdoin valmis. Pientä säätöä pikanäppäinten kanssa, ja sitten voikin vihdoin pelata mitä tahansa klassikkopeliä yli 25 tuhannen pelin joukosta.

Paitsi, että tulitusnappi ei toimi. EI PERKELEEN HELVETIN VITUN KUSI SAATANA!!!!

Joo. Yritin bindata urakalla. Jätin välistä juotosviritykseni, lopulta purin joukkarin ja yritin yhdistellä johdoilla, jos vaikka jokin perkeleen kytkin olisi rikki tai muuta. Sillai vähän jo epäilytti joo, koska homma pelitti vanhalla, nyt paskotulla Keyrahilla. Mutta ei. Ihan perkeleen sama miten vitun vivut säätelee, jummeroiko Saksa tai Usa malliin sopivaksi, onko orkkisnäppis kiinni vai ei. Kun ei saatanan romu toimi niin ei vittu saatana sitten toimi.

On ihan helvetin kaukaa haettu, että Keyrah olisi viallinen ja että sopivasti olisi kummassakin portissa paskana jotain. Ja ei - ei johtunut joukkaristakaan. Ei toimi vittu millään.

En nyt helvetti vaan jaksa enää tämän paskan kanssa saatana. Kompromisseja on tehty säkillinen, mutta tulitusnappulan kanssa se on vähän mahdoton tehdä. En yhtään tiedä mikä helvetin perse tässä saatanan jumalan hylkäämässä muovirotiskossa oikein mättää, mutta kun mättää niin mättää perkele. Vissiin kai voisi koittaa Keyrahia PC:n kanssa, josko siinä menisi signaalia läpi, koska vika voi olla jossain Raspin paskapiirin koukerossa, jonka se nyt on kehittänyt jostain helvetin eetteristä itsekseen, mutta en nyt vaan jaksa.

Yhden helvetin vittukarvan varassa, etten iske tuota roskaa päreiksi seinää vasten. Ja hienoa on myös yrittää bindata näppäimiä kuusnepan orkkiksiin "nuolinäppäimiin". Ylös ja vasemmalle liikkuminen kun vaatii shiftin samanaikaista painamista, mutta tuo Lakan persereikä bindaa nappulaksi shiftin. Mitään näppäinyhdistelmiä tarvita. Helvetin hitto sitäkin. Voisi kai mennä säätelemään vähän configeja ssh-yhteydellä.. &%¤€@%!!!

Olkoon paska. Saatanan runkkukusi. Vittu mä en jaksa.

Osa 10 - Kolvia ja kasaamista

TFW8b.com on ymmärtäväinen firma: Lähettää lahjana pyyhekumin ikään kuin metafornan, kuinka elämästä voisi pyyhkiä pois ajatukset ruveta rustaamaan nostalgiapäissään kaikenmailman helvetin projekteja.

Toiseksi viimeisin paketti saapui noudetavaksi. Jos en olisi sitä ensimmäistä Keyrahia rikkonut, olisi vehje valmistunut näiden myötä, mutta odotellaan nyt sitten vaan vielä uutta korttia paskotun tilalle. The Future Was 8bit toimittaa uusia osia ja komponetteja HC-väsääjille. Löytyy sieltä tarvikkeita myös tällaiselle noobille.

USB "adabteria" varten tarvittavat osat saapuivat ja mitäs köyhä muuta kuin väsäilemään.

Kartin kotelo tyhjine piireineen sekä romuista kaivetu USB-liittinpari, joka on tarkoitettu tornikotelon perseeseen. Tässä vaiheessa olen jo irroittanut metallilevyn edestä sekä vähän sahannut ylimääräisiä piiristä pois.

Liitinparin piirilevy muokattu sopivaan kokoon ja nirhattu paikka myös karttiin.

Myös kartin piirilevystä oli otettava pois. Miinuspuolena tässä hävisi nappi ja juotospaikat muutamalle liittimen "pinnille", mutta hitot minä millään napeilla ja pinnejä kyllä riitää.

Ideaalimaailmassa johdotus olisi mennyt niin, että yhteydet olisivat nätissä järjestyksessä pinneissä, mutta koska Commodoren arkkitehtuuri on sellainen, että paras vaan roiskia johdot kiinni siihen, mihin ne mukavimmin menee.

USB-liittimet kartin perässä. Koteloon kun teki sopivat kolot, niin liittimet pysyy paikallaan jo niin, mutta tässä myös kartin kiinnitysruuvin paikka pitää niitä aloillaan. Ei hytky eivä vääntyile. Lisäksi näyttää ihan hyvältä. Mee like. Mitä nyt maadutus jäi tekemättä, mutta sen voi rakentaa myöhemmin tarpeen vaatiessa.

Koneeseen tulevaan narttupuolen liimasin kuumaliimalla kaiverruslevystä sahaamani levyyn. Mietin tässäkin kaikenlaisia muita kiinnitysratkaisuja, mutta kokeilumielessä käyttämäni kuumaliima tuntuu pitävän riitävästi.

Siinä on pariskunta. Juotoksia voi seurata pinneille löytääkseen oikeat paikat narttupuolelta, mutta käytännössä kannattaa vain vetäistä katkaistu USB-johto kartin liittimeen ja katsoa johto kerrallaan volttimittarilla, mikä johto mihinkin kuuluu ja juotella ne paikoilleen. Näin muuten löytää myös kylmäjuotokset, kertoo kokemus menetelmästä. Testasin hommelin vielä läppärillä ja hyvin toimii.

Siinä se nyt on paikallaan, liitinviritelmä.

Samassa lähetyksessä tuli myös joystickjohtojen jatkot, joille annoin saman käsittelyn, kuin virtaliittimelle ja kytkimelle. Työvaiheista jäi kuvat ottamatta, mutta samalla meiningillä ne meni, kuin muutkin. Vähän vahvistelin koko settiä parilla peltilistalla, jotta se kestää vääntyilemättä, mutta niissä nyt ei ole mitään erikoista kerrottavaa. Kai. Kerron paremmin, jos joku kysyy.

Tuollainen siitä tuli, tahroineen päivineen näemmä. Vähän harmittaa, että virtaliitin ei ole ihan keskellä, mutta kai se nyt tarpeeksi lähellä on. Mittaileminen on vähän haasteellista eikä virhemarginaalia juuri ole, joten mennään näillä.

Muistanette valitukseni virtakytkimsestä aiemmin, mutta nyt kun se on akun ja raspin välissä, se toimii itseasiassa aivan täydellisesti. Kun koneen laittaa päälle, se lähtee päälle vaikka pelkällä akkuviralla. Sammutus pitää yhä tehdä manuaalisesti kytkimsestä, koska kone käynnistyy uudestaan sammuttuaan shutdown-komennolla akun takia. Oikeastaan koneen voi aika surutta sammuttaa kytkimestä melkein koska tahansa, koska muistikortille saati sisäiselle USB-tikulle ei tallenneta mitää paitsi asennuksia tallentaessa.

Kuva on vähän huono sikäli, että takaosa on kuvan alaosassa. Siinä on nyt sitten kuitenkin liittimet virtakytkimineen paikalla. Joystickin jatkojohdoista nappasin pitkän pätkän pois. Tuo ruskea levy tuossa kartin liittimen takana on juotoslevy, johon juotin johdot paikoilleen. Katsoin, että juotoslevy antaa tukea liittimille ja on parempi, kuin läjä erkkaria tai kuristesukkia. Tuosta löytää myös kylmät juotokset paremmin. Liittimet ovat kiinni paitsi omalla ruuvillaan, joka nyt pitää ne lähinnä tietyssä paikassa, myös pohjan läpi tulevalla ruuvilla. Alunperin nuo liitimet ovat olleet kiinni kuusnepan piirilevyssä, johon suojalevy on kiinnitetty. Nyt ne ovat kiinni metallilevyssä, joka on kiinnitetty peitelevyyn, joka taas on kiinnitetty kuoreen.

Mittailin ja sovittelin, että Keyrah mahtuu oivasti tuohon tyhjään osaan, jossa on ritelikköä alla. Käytännössä homma on sitä myöden valmis.

Näppäimistö on kunnostettu todella hyvin. Päivettymät puuttuu, mutta orkkismerkinnät on jäljellä. Toimintaa ei vielä ole päässyt testaamaan, mutta tokkopa siinä mitään vikaa on. Ja jos on, niin se on helppo korjata. En tiedä olenko maininnut aiemmin, mutta nämä näppäimet ovat uudemmasta kotelomallista. Sen huomaa väristä, sillä leipälaatikossa näppäimet olivat tumman ruskeat. Muuten ne ovat identtiset. Tällainen seikka ei haittaa mitään, vaan itseasiassa on juuri se näkyvä juttu, joka vihjaa, että ihan orkkismasiina ei kyseessä ole.

Näihin vaiheisiin ei mennyt oikeastaan kuin aikaa ja sekin lähinnä juotoksiin. Ihan kiva, että kerrankin asiat menevät niinsanotusti nappiin ja erittäin mukavaa, että homma alkaa olemaan valmis.

Osa 9 - Virtakytkimen asennus

Loput osat norkoilee vielä maailmalla, joten hommeli ei sen puoleen ole edistynyt, mutta jotain pientä nysväystä kuitenkin. Tein paikan rikkimeenneestä Keyrahista irroittamalle kytkimelle virtapiuhan viereen. Kas näin:

Ensin mitataan ja leikataan oikean kokoinen kolo.

Kytkimessä ei sen parempia kiinnikkeitä ole, mutta vipuosan pidikkeen ja kytkimen välissä on pieni kolo. Levyyn kun viilaa tuollaiset viisteet, niin kytkin menee kivasti paikoilleen. Eikä muuten mene ihan äkkiä painamalla läpi tästä. Tällaista ratkaisua tehtäessä kannattaa tehdä riitävän nafti kolo, jota riittävän hienolla viilalla suurentaa ja muokkaa maltilla. Jos kokemusta ei liiemmin ole, niin tässä kohtaa koko homman kusee todella helposti hätäillessä.

Hifistelin vielä tuollaisen lukituspalan, jottei pääse kovemmissakaan otteissa irtoamaan kytkin, perhana. Kuvassa ei muuten ole vielä viimeistelty lukituspalaa. Sitä ei myöskään kannata tehdä kytkimen ollessa paikoillaan, ettei täytä komponenttia metallipurulla. Puhuvat kylillä, ettei rautapöly ja elektroniikka oikein ole hyvä yhdistelmä. Mitä lie meinaavat...

Vähän ulkoneva on kytkin. Ihan vakavasti kävi mielessä, josko sen upottaisi vielä syvemmälle, mutta katsotaan nyt. Alkaa nimittäin olla aikamoistä säätämistä siinä vaiheessa, vaikka kyllähän se teknisesti ihan tehtävissä on. Vaivaa saa toki jonkin verran nähdä, ja kun se näinkin on jo riittävän hyvä niin...

Rakentelin parista vanhasta puhelinmen laturikaapelista johdotuksen ja testasinkin sitä jopa. Toimii. Siitä ei kuvia nyt tässä vaiheessa ole, mutta ei siinä rehellisesti sanottuna just nyt mitään katsottavaa ole.

Viikonlopun aikana kävi mielessä, että voi olla paras jättää Lakka säätämättä pelkästään kuusnepan emulaattoriksi, kuten olen jossain vaiheessa ajatellut. Lakkalla nimittäin pyörettelee aika paljon retropelejä, muistaakseni jopa NESsin. Voisi hommailla siihen jossain vaiheessa USBiin menevän langattoman pleikkaohjaimenkopion tms. jossa on tarvittavat nappulat muihinkin alustoihin. Tai jonkin muun vastaavan kapulan. Sen nyt ei tarvitse edes yrittää olla alkuperäinen.

Tässä on pyörinyt päässä sellainenkin idea, että voisi rakentaa Amiga 500:en täysveroisen PC:n rikkinäisestä läppäristä. Tulisi rikki menneelle Keyrahillekin käyttöä. Mutta katsotaan sitä tämän projektin jälkeen, ja jos sopiva vanha masiinanraato löytyy.

Pistetään vielä kuvia akkuratkaisusta vielä tämän osan loppuun:

Koristelampusta peräisin olevat valokuidut liimailin tyynesti kuumaliimalla nippuina ledien päälle ja toin ne ulos tekemästäni reiästä, kuten kuvasta näkyy. Ennen levyyn liimailua kannattaa nippu liimata päästä kiinni ja viilata se viistosti. Se edesautaa valon kulkemista kummasti. Tuossa muuten näkee myös kuinka perseissä paikoissa ledit on. Toinen on tuossa kuvan etureunassa, jossa on tuo liimakasa.

Vedin kuidut sekaisin molemmista ledeistä samasta lävestä ja tumppasin läven sisäpuolelle kuumaliimaa, jotta pysyvät aisoissa samperit. Nyt paistaa punaisena ilmoittaen, että mennään akkuvoimalla. Kuva hämää sen verta, että silmin kyllä erottaa, ettei kaikki kuidut loista. Tämä on kuitenkin itseäni tyydyttävän vaatimaton merkkivalo - eikä kuoreen tarvinnut tehdä reikiä.

 

 

Mikään nätti ei viritys ole, mutta se toimii. Kuumaliiman kanssa räplätessä jälki on aina enemmän tai vähemmän tämän näköistä. Tämän kuvan tarkoituksena on kuitenkin osoittaa, kuinka liimasin kytkimen ja peitelevyn väliin pienen kumityynyn. Nyt kun levyä painaa valokuitureiän vierestä, niin akun saa päälle ja pois. Ulospäin ei tullut ylimääräisiä nappuloita näkyviin.

Sillai. Homma nyt odottelee pääasiassa Keyrahia ja samassa lähetyksessä tulevia joystickin jatkokaapeleita. Tai sitten carttisälien kolahtamista postiluukusta. Saas nähä kumpi ehtii ensin.

Osa 8 - Virtakytkin

Kuten tuossa viimeksi mainitsin, raspi käyttäytyy omituisesti käynnistäen itsensä uudestaan, kun sen sammuttaa turvallisesti valikosta akkusyötön ollessa päällä. Ajattelin jättää asian ratkaisemisen tuonnemmaksi, mutta Bepekiltä tilaamani on-off-on -palautuva painokytkin tuli postista tänään.

Ei ole ihan helppo löytää tällaista palautuvaa on-off-on -kytkintä kahdella navalla, mutta Bepek pelastaa, kuten useimmiten.

Kommee nappi on - ja kaksi kertaa suurempi, mitä koteloon sopii. On se nyt yhtä helvetin perkele, ettei mikään saatana mene putkeen tämän kyrpärpojektin kanssa! Jumalauta! Sopivia osia ei löydy mistään, ja kun löytyy, niin ne on tarkoitettu jollekin helvetin makkarasormiselle käyttäjälle. Yhteydet ei pelitä, säätämien on yhtä kivireen vetämistä, piirilevyt hajoilee ja sormet palaa PERKELE! Mikä helvetti pitää olla ihmisen aivoissa vinksallaan, että saa kaikenlaisia typeriä ideoita ja alkaa toteuttaa niitä. Vittu, tuossa on toimiva kuusnepa, mutta katos ku mää teen oman. Niin. Tee itse ja säästä! HAHAHA! Säästä!? Tässä olisi kohta ostanut usemman retrokuusnepan tällä "säästöllä" mitä pelkästään rahana on projektiin palanut. Kaukana on ne ajat, että jaksoi edes miettiä yhtä viiden euron turhaa ostosta. Kohta tarvitsee katsoa isompaa kämppää, että mahtuu kaikki nämä ruuvit, mutterit, johdot, kytkimet ja muut sälät johonkin, helvettiläinen!

Mutta kyllä tää on mun juttu silti, sano kaveri ku katedrilla kusi.

No joo, palataanpa asiaan. Mietiskelin jo ennen hehtaarikytkimen saapumista, että voisi olla kätevintä rakentaa kytkin raspin virransyöttöön. Silloin kytkin tekisi sen mitä tahdon sen tekevän - eli sammuttaa ja myös käynnistää aparaatin. Paras tietysti on, että mitään kylmäkäynnistystä ei käytä aktiivisesti, mutta toisaalta sillä saa hajalle vain muistikortin tai -tikun. Jos kone hyytyy totaalisesti, on virta katkaistava kuitenkin, jolloin kytkin on parempi vaihtoehto kuin repiä johtoja irti ja sammutella akkuvarmennusta. Etenkin, jos hommaan liittyy savua, mikä tässä aiheessa projektia on enemmänkin odotettavissa, kuin vältettävissä. Sopivan kytkimenkin jo pelastin rikkoutuneesta Keyrahista.

Akun käyttökytkin sattui asettumaan niin hyvälle kohdalle, että riittänee rakentaa sen perään pieni jatko, jolloin peitepaneelia painamalla akun saa päälle ja pois.

Viereen voisi johtaa informaation akun käytöstä valokuiduilla. Se ainakin toimii kokeiden perusteella. Hei, se on valoa. Kuinka hankalaa se voi olla? Jatkakaa lukemista, sillä myöhemmissä osissa varmasti kerron, kuinka sekin voi mennä vituroilleen.

Käytännön hommelit jää nyt tuonemmaksi, mutta palaan asiaan. Heitetään lopuksi vielä vähän glifhangeria, sillä lähetyksen mukana tuli myös tilaamani reikälevy, johon juottamalla aion yhdistellä lukuisat johdo, jotka adabterin ja johtojen lyhentämisestä seuraa. Voittaa mennen tulleen kuristesukat. Ainakin teoriassa.

Osa 7 - Kotelointia käytännössä

Uuh! Mitäs tässä tapahtuu? Vinkki: tässä ei valmisteta huumeita (vaikka välillä tuntuu, että ainakin television mukaan metan kokkaamien olisi mutkattomampaa hommaa, kuin kuusnepan rakentelu). Kuvassa on lähtee päivettymät näppäimistä kaverini toimesta. Linkkaan siitä lisää, mikäli ilmenee jotain linkattavaa.

Mutta asiaan: Miten kiinnittää piirilevyjä ja liittimiä koteloon muutoin kun poraamalla reikiä ruuveja varten? Ilmeisesti ei niin helposti. Asiahan ei sinällään ole mitenkään monimutkainen. Sen kun ruuvaa osat kiinni koteloon, mutta käytännössä onkin vähän miettimistä, mistä löytyy sopivat välineet hommaan. Mitään muovisia holkkeja, jotka liimata laatikon pohjalle ja joihin ruuvata osat kiinni, ei löydy ihan mistä tahansa. Mutterin liimaaminen aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa, kun liimaa väistämättömästi menee kierteille. Itseasiassa on ihan virkistävää mylläillä kaappeja ja ihmetellä kaupan hyllyjä sillä silmällä miettien, mikä tarpeeseen soveltuisi. Ja juuri siitä syystä tässä seuraa vähän luovia ratkaisuja pulmaani.

Aluksihan ajattelin turvautua tuttuun ja turvalliseen kaiverruslevyyn johon kyllä reikiä ruuveille voi hyvällä mielellä porailla, mutta se on liian vetelää kyllin ohkaisena. Kovempaakin pleksiä oli nurkissa, mutta kasvava korkeus aiheuttaa sekin päänvainasa. Tämä levy päätyi takaisin varastoon tullakseen joskus kylteiksi, kuten tarkoitetu.

Komeroista löytyy kaikenlaista. Näillä ja liimalla saa ihmeitä aikaan. Mistä puheenollen, kävi ilmi, että 10+ vuotta vanha Arladite kestää kovettua muutaman minuutin sijaan muutaman tunnin...

Johtopitimistä naula ja vähän ylimääräistä pois, niin on riittävästi kontaktipintaa ja reikä valmiina. 

Tähän malliin. Musta lätkä tuossa on huonelkalujen jalkoihin tarkoitetua huopaa, jonka päälle akkupaketti tulee kiinni

Joku voi ihmetellä miksi hitossa raspi on tuolla tavalla kiinni kotelossa. Se johtuu siitä, että läpivientinä käytän tuollaista säädettävää "kulmapalaa", joilla saadaan HDMI-johdon lähtösuunta optimaalisesti laitteesta jäykän johdon väkisin vääntämisen sijaan. Raspin paikka kotelossa määräytyi sen mukaan, mistä läpiviennin vedin, ja kuten aiemmin kerroin, aioin ja vedin sen läpi tuosta kasettiaseman liittimestä.

Homma ei vaadi sopivaa poraa ja viilaa kummoisempia ihmeitä, mutta hyvä jälki vaatii tarkkuutta ja malttia. Eikä haittaa tietenkään, että pikkutarkalla käsipelin nysväämisellä elättää itsensä.

 Tulee niin hieno, ettei tahdo nahoissaan pysyä...

Ja paskat.

Kun on kottanut eri liimoja ja mitä lie hässäköintä aikansa, niin sitä vaan tekee komprimissin ja muutaman reiän laatikon pohjaan. Joo, voisi kyllä yrittää vielä jotain kikkailuja varmaan tuomion päivään asti, mutta tosiasioiden edessä on turha yrittää keksiä pyörää uudestaan: Jos tahdot tehdä asian hyvin, yksinkertaisesti ja kestävästi, tee nyt jumalauta ne reiät siihen laatikkoon ja käytä ruuveja ja muttereita siinä missä kuka tahansa. Tässä on yksi asia, jossa on syytä periaatetta hieman joustaa ihan vain käytännön takia.Kylmä fakta on, ettei ne liimalla kiinnitetyt hässäkät pysy.

Joten nyt kun päästiin näistä kokeilujen asteelle menneistä ideoista, niin aika tehdä homma oikein ja kunnolla.

Jotakuinkin näin. Nätti, siisti ja tukeva. Turha kikkailla muulla.

Vehje toimikin vielä tämän jälkeen, että sikäli onnistui täysin. No... Ei täysin tietenkään. HDMI-liitin on tarpeettoman jäykkä, joten tarvitsee katsoa, josko se vaatii vielä jotain tukea. Nythän sitä tukee peitelevy sekä koteloon ruuvattu raspi, mutta tarvitsee ihmetellä millaiseksi se käytössä osoittautuu.

Toinen mystinen juttu liittyi akkuun. Testasin toki kokonaisuutta jo aiemmin, mutta säätäessäni raspia, jätin akun välistä turhana komponenttina. Jostain kumman syystä raspin ollessa akussa vehje käynnistyy uudestaan aina kun sen sammuttaa valikon "shutdown"-toiminnolla, aivan kuin rebootatessa. Lisäksi television ylälaitaan ilmestyi pieni salama, kertomaan ilmeisesti jotain virtaan liittyvää. Volttimittari ei kerro mitään huomionarvoista, joskin akku syöttää hieman kovempaa virtaa, kun se ei ole latauksessa.

Voi olla, että tähän tarvitsee vielä akun ja akkua ohjaavan piirin väliin pitää vielä rakentaa erillinen tappokytkin, tai sitten voi olla, että hommassa on jokin bugi, joka nollautuu, kun virta on pois. Kun käynnistin raspin, ei HDMI-johto ollut vielä kiinni, eikä näyttötila päivittynyt kuin rebootilla. 640x480 tila on aina niin saatanan herttainen.

Nämä nyt ovat sellaisia ongelmia, joiden kanssa en nyt jaksa tapella tai isompia ihmetellä. Kun saan vempeleen kunnolla käyttöön Keyraheineen, niin silloin voi ihmetellä paremmin, mistä hitosta on kyse. Tarvittaessa jätän koko akun turhana hässäkkänä pois ja itken itseni vuoden uneen miettiessä turhia ruuvinreikiä kuusnepan pohjassa.

Pistetään oheen vielä kuvia virtapiuhan läpiviennistä, koska miksei.

Ensin leikataan ja sahataan jostain nurkkiin jääneestä metallilevystä tälleinen muoto ja harjataan siitä maalit ynnä muut paskat pois.

Väännellään siihen 90 asteen kulma (joka ei tässä näy, mutta levy on pystyssä toisella, taakse näkyvistä jäävällä sivulla. Tehdään levyyn reiät, jolla se kiinnitetään orkkis suojalevyyn, niin, että väliin jää noin 2 mm tilaa. Merkatan paikka ja sahataan tällainen sopivan nafti kolo liitimelle.

Tehdään liittimen kolmelle reunalle urat, jotta se sopii levyyn sahattuun koloon. Kuvan kolot eivät vielä ole valmiit.

Siinä on ja pysyy. Viereen tulee kolo kytkimelle ja vasemmalle puolelle samalla tekniikalla kiinnitettynä pari 9-pinnistä D-liitintä joukkareille. Tämä ruuvataan orkkisosaan siinä oleviin reikiin ja lopulta koko roska kiinnitetään koteloon sille kuuluvalle paikalle.

Homman kruunaa luonnollisesti jämpti kaiverrusmuovista sahattu koristelevy. En halua liittimien pullistelevan ulos sen enempää kuin esitellä harjattua metalliakaan.

Näinhin tunnelmiin tällä erää. Askartelun paskartelu jatkukoon taas myöhemmin.